sunnuntai 25. elokuuta 2013

Tunteita kuuluu tuntea!

Kävin tuossa taannoin isoäitini luona. Hän on yksi upein tuntemistani ihmisistä. Hän omistaa maailman suurimman sydämen, hän on täynnä rakkautta. Hänen silmistään huokuu - niin kummalliselta kuin se kuulostaakin - elämänkokemus, koettelemukset sekä saavutukset. Hänen silmänsä ovat väsyneet, mutta onnelliset, niin kovin kauniit.

Kuitenkin, niinkuin kaikilla, hänelläkin on omat murheensa. Hän ei silti suostu suremaan vaan kieltää itseltään negatiiviset tunteet. Mummi sanoi, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on asiat paljon huonommin, että niiden rinnalla omat murheet ovat vähäpätöisiä.

Ennen ajattelin samalla tavalla, mutta nykyään ajatus lähinnä surettaa. On väärin kieltää itseään tuntemasta! Siinä tekee vain hallaa itselleen, ja pitkällä tähtäimellä ehkä jopa muillekin. Asia, joka jollekin toiselle saattaa olla mitätön, voi sinulle olla suurtakin suurempi. Ei sitä kannata pyydellä anteeksi. Itselleen täytyy antaa lupa tuntea. Paljon murehditaan sitä, kuinka nykyään ihmiset vertailevat itseään liikaa muihin, mutta silti korostetaan epätasa-arvoa ja muistutetaan siitä, kuinka jotkut näkevät nälkää tai menettävät läheisiään sodan jaloissa. En tarkoita, etteikö asioista olisi hyvä olla tietoinen, mutta niiden vertaaminen omaan elämään ei valitettavasti tuo ruokaa nälkää näkevän lautaselle; se vain pahentaa omaa oloa ja pahimmassa tapauksessa katkeroittaa. Siitä ei siis kukaan hyödy.


Jos onnistuit jossakin, iloitse siitä; jos sinua surettaa, sure. Antakaa itsellenne lupa tuntea. Tunteet on luotu tunnettaviksi!



Aurinkoista ja tunnerikasta viikkoa jokaiselle!



Kuva: www.taiwas.net/tunteet