Tutustuin tänään tarinaan Tony-norsusta. Se on tarina haaveista ja niiden toteuttamisesta, se on tarina rakkaudesta. Tarina kosketti minua sen verran, että haluan jakaa sen kanssanne.
Olipa kerran vanha talo, jossa oli hyvin viritetty piano. Ja pianossa asui hiiriperhe. Hiiriperheellä oli kaikkea, mitä hiiri vain toivoa voi, koska he olivat sijoittaneet juustokakkutehtaaseen. Rouva Hiiri halusi talon tulvivan musiikkia ja hyppi siksi koskettimien päällä. Hiirten ainoa ongelma oli kissa, joka asui samassa talossa. Eräänä kauniina kesäaamuna pienin hiiri kuuli ovelta kolkutusta. Se avasi oven. Ovella seisoi suurin norsu, minkä hiiri oli koskaan nähnyt. "Hauska tavata. Minä olen Tony. Kuulin kaunista musiikkia ja halusin tietää, mistä se tulee." Tony oli päivisin kiertelevä taikuri ja iltaisin oopperalaulaja ja se taikoi hiiret näkymättömiksi kissan silmille. Hiiriperhe tunsi olevansa turvassa, ja kaikki olivat onnellisia. Rouva Hiiri oli niin iloinen, että Tonyn lähtiessä se vilisti Tonyn kärsää pitkin ylös asti ja suikkasi suukon sen poskelle. Tony pyörtyi saman tien.
Joskus Tonyn oli vaikea puhua muille. Siksi se kirjoitti rouva Hiirelle kirjeitä. Sitten tapahtui jotakin uskomatonta. Kun norsut hermoilevat puhumista liikaa, ne alkavat tanssia. Tony piti valssista. Se ei ehtinyt silmiään räpäyttää, kun tanssi jo valssia rouva Hiiren kanssa kuunvalossa.
- The Magic of Belle Isle -
Uskaltakaa unelmoida, ja uskokaa unelmiinne. "I don't believe in last chances, I've had too many of them."
Unelmientäyteistä viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti