keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

"Kiire on vain asenne"

Työssäni näen ja opin kaikenlaista koko ajan. Tarkennukseksi: olen siis ammatiltani lähihoitaja ja työskentelen kehitysvammaisten asuntolassa. Nyt en kuitenkaan oppimisella tarkoita perushoidollisia taitoja; tarkoitan, että lähes joka päivä löydän joko uuden piilotetun avaimen onneen tai jo aiemmin löydetyn, mutta uudestaan kadotetun. Tämän vuoden asuntolassamme työskentelyni aikana elämänlaatuni on parantunut huomattavasti, ja asioiden tärkeysjärjestykset ovat heittäneet kuperkeikkaa varsin useaan otteeseen. 
   Mutta se siitä työni ylistämisestä! Tämän kirjoitukseni aiheena on kiire, ja työni otin puheeksi, sillä aion sieltä ottaa pari esimerkkiä aiheeseen liittyen. 

Kaikki siis riippuu ajankäytöstä, eikö niin? Minun mielestäni ainakin. Usein (aina) aamuvuoroihin joudun polkea unenpöpperöt silmiä painaen tuhatta ja sataa, jotta olisin viimeistään sen minuuttia vaille seitsemän paikalla, kun taas iltavuoroihin mentäessä ehdin herättyäni rauhassa nauttia aamupuuroni, ja ehkä jopa katsoa jonkun kivan tv-ohjelmankin. Aamuisin vain päätän käyttää kaiken mahdollisen ajan nukkumiseen. 
   Sitten on ne kahvittelut. Eräs kiireinen naisasukas saapuu kahville aina hermorauniona siitä, kun olisi taas niin paljon tekemistä, mutta niin vähän aikaa! Kauhistus, kun ei millään ehtisi taaskaan tehdä kaikkea (koska mitään ei tietenkään voi jättää huomiseksi). Sitten on tämä pappara, joka ei päivisin muuta teekään kun katsele tv:tä ja odota kahviaikaa. Kun kahviaika vihdoin koittaa, vedetään kuppi ykkösellä alas ja kiireenvilkkaa sipsutetaan takaisin tv:n ääreen. Kahvikuppi on jo matkalla tiskikoneeseen, kun "kyllä eläkkeellä on aikaa"-pappa vasta rauhassa rullailee pyörätuolillaan huoneestaan pöydän luo, jossa häntä kutsuvasti odottaa lämmin, kahvipavuilta tuoksuva juoma. Kahvilautasella makaa lusikka, jolla juomaa sitten rauhassa hämmennellään pienten ryystöjen välissä. Tämä ystävä nauttii kahvinsa kaikessa rauhassa, kuunnellen samalla hoitajien jutustelua ja naureskellen itsekseen. Hänellä ei koskaan ole kiire minnekään, ja usein hänen suustaan kuuleekin "Voi kun minä niin tykkään tästä kun on aikaa! Kyllä eläkkeellä on aikaa! Kylläpä on hyvää kahvia!". Uskon, että tässä on syy, miksi kyseinen pappa on pysynyt ikäänsä ja taustaansa nähden niin hyvässä kunnossa; hän ei stressaa eikä kiirehdi - ei sitten vahingossakaan! Tämä meidän muidenkin pitäisi sisäistää, kiireellä vain sattuu olemaan enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia. 

Mutta niinhän se on, nykyään kiireeltä ei voi välttyä. Se kohtaa meistä jokaisen jossain vaiheessa. Silti pitäisi muistaa ottaa rennosti ja nauttia joka hetkestä; tämä päivä on kaikesta huolimatta ainutlaatuinen elämässämme. Kaikki mitä teemme (tai emme tee) ja kaikki mitä ajattelemme (tai emme ajattele), tulee vaikuttamaan tulevaisuuteemme - joko hyvällä tai pahalla. Vielä viimeiseksi esimerkiksi voin kertoa sen, että ennen en millään löytänyt aikaa urheilulle, aina oli jotakin "tärkeämpää" tekemistä. Nykyään vietän huomattavan paljon enemmän aikaa kuntosalilla huhkien ja itsestäni huolehtien. Kyse on loppujen lopuksi siitä, kuinka päättää aikansa käyttää. 

Taidankin seuraavaan aamuvuoroon herätä vartin aikaisemmin, että ehdin rauhassa polkea ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Kiire kuitenkin on vain asenne!

Oikein nautinnollista loppuviikkoa! 

(Otsikko on alkujaan Armi Ratian viisauksia.)


Kuvat otettu Googlesta. 

         

4 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia! Positiivinen palaute tuntuu aina yhtä hyvälle :) Kiva kun eksyit tänne, aurinkoa päiviisi!

      Poista
  2. Tehkääpä joskus testi, menette duuniin ihan rauhassa, kävelette rauhassa, kattelette vähän ympärille, liukuportaissa ei tarvi ottaa ohituskaistaa ja otatte rennosti. Aikaa kuluu ehkä muutaman minuutin enemmän, mutta väittäisin että paljon mukavampi tapa sitä työmatkaa mennä ja matkustaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Tomppa, elämä maistuu paljon paremmalle näin! :)

      Poista