keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

"Kiire on vain asenne"

Työssäni näen ja opin kaikenlaista koko ajan. Tarkennukseksi: olen siis ammatiltani lähihoitaja ja työskentelen kehitysvammaisten asuntolassa. Nyt en kuitenkaan oppimisella tarkoita perushoidollisia taitoja; tarkoitan, että lähes joka päivä löydän joko uuden piilotetun avaimen onneen tai jo aiemmin löydetyn, mutta uudestaan kadotetun. Tämän vuoden asuntolassamme työskentelyni aikana elämänlaatuni on parantunut huomattavasti, ja asioiden tärkeysjärjestykset ovat heittäneet kuperkeikkaa varsin useaan otteeseen. 
   Mutta se siitä työni ylistämisestä! Tämän kirjoitukseni aiheena on kiire, ja työni otin puheeksi, sillä aion sieltä ottaa pari esimerkkiä aiheeseen liittyen. 

Kaikki siis riippuu ajankäytöstä, eikö niin? Minun mielestäni ainakin. Usein (aina) aamuvuoroihin joudun polkea unenpöpperöt silmiä painaen tuhatta ja sataa, jotta olisin viimeistään sen minuuttia vaille seitsemän paikalla, kun taas iltavuoroihin mentäessä ehdin herättyäni rauhassa nauttia aamupuuroni, ja ehkä jopa katsoa jonkun kivan tv-ohjelmankin. Aamuisin vain päätän käyttää kaiken mahdollisen ajan nukkumiseen. 
   Sitten on ne kahvittelut. Eräs kiireinen naisasukas saapuu kahville aina hermorauniona siitä, kun olisi taas niin paljon tekemistä, mutta niin vähän aikaa! Kauhistus, kun ei millään ehtisi taaskaan tehdä kaikkea (koska mitään ei tietenkään voi jättää huomiseksi). Sitten on tämä pappara, joka ei päivisin muuta teekään kun katsele tv:tä ja odota kahviaikaa. Kun kahviaika vihdoin koittaa, vedetään kuppi ykkösellä alas ja kiireenvilkkaa sipsutetaan takaisin tv:n ääreen. Kahvikuppi on jo matkalla tiskikoneeseen, kun "kyllä eläkkeellä on aikaa"-pappa vasta rauhassa rullailee pyörätuolillaan huoneestaan pöydän luo, jossa häntä kutsuvasti odottaa lämmin, kahvipavuilta tuoksuva juoma. Kahvilautasella makaa lusikka, jolla juomaa sitten rauhassa hämmennellään pienten ryystöjen välissä. Tämä ystävä nauttii kahvinsa kaikessa rauhassa, kuunnellen samalla hoitajien jutustelua ja naureskellen itsekseen. Hänellä ei koskaan ole kiire minnekään, ja usein hänen suustaan kuuleekin "Voi kun minä niin tykkään tästä kun on aikaa! Kyllä eläkkeellä on aikaa! Kylläpä on hyvää kahvia!". Uskon, että tässä on syy, miksi kyseinen pappa on pysynyt ikäänsä ja taustaansa nähden niin hyvässä kunnossa; hän ei stressaa eikä kiirehdi - ei sitten vahingossakaan! Tämä meidän muidenkin pitäisi sisäistää, kiireellä vain sattuu olemaan enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia. 

Mutta niinhän se on, nykyään kiireeltä ei voi välttyä. Se kohtaa meistä jokaisen jossain vaiheessa. Silti pitäisi muistaa ottaa rennosti ja nauttia joka hetkestä; tämä päivä on kaikesta huolimatta ainutlaatuinen elämässämme. Kaikki mitä teemme (tai emme tee) ja kaikki mitä ajattelemme (tai emme ajattele), tulee vaikuttamaan tulevaisuuteemme - joko hyvällä tai pahalla. Vielä viimeiseksi esimerkiksi voin kertoa sen, että ennen en millään löytänyt aikaa urheilulle, aina oli jotakin "tärkeämpää" tekemistä. Nykyään vietän huomattavan paljon enemmän aikaa kuntosalilla huhkien ja itsestäni huolehtien. Kyse on loppujen lopuksi siitä, kuinka päättää aikansa käyttää. 

Taidankin seuraavaan aamuvuoroon herätä vartin aikaisemmin, että ehdin rauhassa polkea ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Kiire kuitenkin on vain asenne!

Oikein nautinnollista loppuviikkoa! 

(Otsikko on alkujaan Armi Ratian viisauksia.)


Kuvat otettu Googlesta. 

         

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Tonyn tarina

Tutustuin tänään tarinaan Tony-norsusta. Se on tarina haaveista ja niiden toteuttamisesta, se on tarina rakkaudesta. Tarina kosketti minua sen verran, että haluan jakaa sen kanssanne. 


Olipa kerran vanha talo, jossa oli hyvin viritetty piano. Ja pianossa asui hiiriperhe. Hiiriperheellä oli kaikkea, mitä hiiri vain toivoa voi, koska he olivat sijoittaneet juustokakkutehtaaseen. Rouva Hiiri halusi talon tulvivan musiikkia ja hyppi siksi koskettimien päällä. Hiirten ainoa ongelma oli kissa, joka asui samassa talossa. Eräänä kauniina kesäaamuna pienin hiiri kuuli ovelta kolkutusta. Se avasi oven. Ovella seisoi suurin norsu, minkä hiiri oli koskaan nähnyt. "Hauska tavata. Minä olen Tony. Kuulin kaunista musiikkia ja halusin tietää, mistä se tulee." Tony oli päivisin kiertelevä taikuri ja iltaisin oopperalaulaja ja se taikoi hiiret näkymättömiksi kissan silmille. Hiiriperhe tunsi olevansa turvassa, ja kaikki olivat onnellisia. Rouva Hiiri oli niin iloinen, että Tonyn lähtiessä se vilisti Tonyn kärsää pitkin ylös asti ja suikkasi suukon sen poskelle. Tony pyörtyi saman tien. 

     Joskus Tonyn oli vaikea puhua muille. Siksi se kirjoitti rouva Hiirelle kirjeitä. Sitten tapahtui jotakin uskomatonta. Kun norsut hermoilevat puhumista liikaa, ne alkavat tanssia. Tony piti valssista. Se ei ehtinyt silmiään räpäyttää, kun tanssi jo valssia rouva Hiiren kanssa kuunvalossa. 


- The Magic of Belle Isle - 



Uskaltakaa unelmoida, ja uskokaa unelmiinne. "I don't believe in last chances, I've had too many of them." 


Unelmientäyteistä viikonloppua!

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hymyile - ja maailma hymyilee kanssasi!

Tänään pyöräillessäni rakkaan isäni luota kotiin vastaan käveli vanhempi rouva koiransa kanssa. Jo kaukaa näin kuinka rouva hymyili itsekseen ja polkiessani hänen ohi, nosti hän katseensa minuun ja hymyili minulle. Kuinka iloiseksi siitä tulinkaan! Myös omat huuleni nousivat välittömästi hymyyn ja tulin sanoinkuvaamattoman onnelliseksi. En ikinä olisi uskonut, että yksi hymy voisi vaikuttaa minuun näinkin vahvasti, ja pelastaa koko loppupäiväni. 
     Rouvan kaunis hymy sai minut tutkiskelemaan omaa hymyily-käyttäytymistäni. Liian harvoin tulee hymyiltyä, ja tuskin koskaan tuntemattomille. Miksi? Eihän tässä ole mitään syytä hymyilemättömyyteenkään! Elämä on ihanaa ja erityistä, miksei siis jakaisi iloaan muiden kanssa. Jos kerran itse reagoin näinkin vahvasti (positiivisessa mielessä tietenkin) minulle lahjoitettuun hymyyn, täytyyhän se laittaa eteenpäin. Tästä päivästä lähtien lupaan hymyillä ainakin kerran päivässä tuntemattomalle ihmiselle. Hymy on vähintä mitä ihminen voi toiselle antaa. Laittakaamme siis hyvä kiertämään! 

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



Kuva otettu UNICEF Finlandin Facebook-sivuilta.